perjantai 1. helmikuuta 2013

Huppu kuristuu vaatimuksiin


Vaatimuslista täydelliselle vihreälle hupparille:
  • Sävy, joka tällä näytöllä kovasti muistuttaa blogin yläotsikon alla olevaa palkkia
  • Vetoketju
  • Taskut edessä 
  • Riittävä pituus
  • Ei kovin suurta tuotemerkkiä
  • Lämmin, muttei tukala
  • Pehmeä sisältä
  • Laadukas olemus
Mikään näistä nykyisistä ei ole täydellinen. Yksikään ei ole oikeaa sävyä, parin kohdalla ontuu myös ryhti. Haluan hupparin, joka on riittävän siisti anoppilan arkipäiväkahvipöytään.

Parhaalta on näyttänyt klassikkohuppari Adidas Originalsin Flock Logo Hoodie (vai onko se sittenkin Hooded Flock Track Top? Verkkokaupat käyttävät sujuvasti ristiin kahta nimeä!) Näkyvät merkit ovat kuitenkin häirinneet minua tähän mennessä niin paljon, etten ole uskaltanut tilata sitä. Luonnossa olen tavannut Addua vain ilman vetskaria. Parhaalta malli näyttää mustin raidoin, mutta ilmeisesti hupparia on valmistettu tällaisena vain lapsille. Buu!


Kun se oikea osuu kohdalle, sijoitan siihen mielelläni moninkertaisen hinnan kuin nykyisiini yhteensä. Se on tosin helposti sanottu, sillä nykyiset kumppanini olen löytänyt esimerkiksi kierrätyskeskuksen ilmaiskorista ja itäisen Berliinin halvasta matkamuistokojusta. Berliinissä huppari täytyi hankkia, sillä päiväretki yllätti minut kylmyydelläni. Toinenkin neljästä hupparista on ostettu pakolliseksi kylmänkarkottajaksi, muutama vuosi sitten Ilosaarirock-viikonloppuna. Päätimme, että se majailisi Jussin vaatekaapissa, mutta minä sitä olen enemmän käyttänyt.

(Huomasin, ettei vanhin ripustetuista huppareista ei ole ollut minulla vielä kahdeksaakaan vuotta. Kummallista, sillä pidinhän minä vihreästä ja huppareista ennen sitäkin, enkä muista käyttäneeni yhtäkään hupparia varsinaisesti aivan loppuun! Minulla täytyy siis olla ainakin kaksi aivan käyttökelpoista vihreää hupparia jemmassa isän luona. Kumpikaan niistä ei ole se oikea. Auts...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...