torstai 31. tammikuuta 2013

Kevät tuoksuu kirjoilta

Kahtena edellisenä syksynä uutuuskirjojen listat ovat olleet mielestäni kovin mielenkiintoisia (syksyt 2011 & 2012). En ole lukenut toissavuoden syksyn kirjoista vielä puoliakaan, vasta kuluneesta syksystä puhumattakaan. Se, etten hätäile lukulistojen kanssa, on mielestäni ollut aivan tarkoituksenmukaista. Luen paljon, mutten halua pakonomaisesti roikkua uutuuskirjoissa. Tartun mielelläni klassikoihin ja muihin vanhempiin kirjoihin.

Lause tai pari kirjoiteltuna jälkikäteen muistiin syyskirjojen listoihin ovat tuoneet blogiini hakukonetta käyttäviä. En tiedä, onko mielipiteistäni ollut hyötyä kenellekään, mutta aion jatkaa niiden kirjoittelua myös vastaisuudessa aivan omaa muistiani virkistääkseni.

Kevään 2013 uutuuskirjat on puitu läpi jokaisessa kirjablogissa, omani tein vain tutustuakseni tarjontaan. Viime syksynä tunnuin löytävän listoista kiinnostavia kirjoja kovin vähän, nyt ongelma on päinvastainen. Tuntuu uskomattomalta, että syksyllä otin ylös vain yhdeksän nimeä! Annoin itselleni luvan pitkään listaan, sillä luin viime vuonna ennätykselliset 120 kirjaa.

Kevään kiinnostavuudet keräsin kustantamojen katalogien lisäksi sanomalehtien verkkosivuilta ja blogeista. Kuvaukset on koottu Aamulehden, Hesarin, Ilkan, Pohjolan Sanomien ja Savon Sanomien sivuilta. Niissä oli muuten yllättävän paljon lyöntivirheitä, skarpatkaa vähän-

Tänään, tällä hetkellä, aakkosjärjestyksessä kiinnostavimmilta tuntuvat nämä. Säästin bloggauksen lopuksi myös ne kirjat, jotka olisin hyvin saattanut nostaa kymmenen kärkeen jonain toisena päivänä.


Kevään 2013 kiinnostavimmat kirjat aakkosjärjestyksessä:

1. Susan Fletcher: Tummanhopeinen meri. Kertomus surun murtamasta yhteisöstä. Like 
Luin viime vuonna Irlantilaisen tytön, Noidan ripin ja Meriharakat. Irlantilainen tyttö oli valloittavin. Noidan ripistä en pitänyt niin paljoa, mutta oli paljon kauniita yksittäisiä lauseita ja ajatuksia, liitin pari postauksen kuvitukseksi. Tarinautti oli jo ehtinyt lukea uusimman englanniksi ja pitää siitä.

2. Tarquin Hall: Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus. Delhiin sijoittuva brittidekkari. Gummerus
Dekkareita rennolla madameramotswemaisella otteella olen kaivannut lukemistooni lisää! Kirjan sijoittumisesta Intiaan lisäpisteitä. Amman lukuhetki, Kirjainten virrassa, Kirsin kirjanurkka ja Mari A:n kirjablogi ovat jo tutustuneet.

3. Tua Harno: Ne jotka jäävät. Pentti Saarikoski-kirjoituskilpailun voittaja, esikoisromaani periytyvästä orpoudesta. Otava
"Marian isä oli Leonard Cohenin näköinen mies", alkaa kuvaus Adlibriksessä. Minä olen myyty heti, kun Lennu-setä mainitaan. Kiinnostavin esikoinen pitkään aikaan.

4. Joanne Harris: Persikoiden aikaan. Pienen suklaapuodin lumoava tarina jatkuu. Otava.
Harrisin kirjat ovat juuri sitä, mitä välillä kaipaan: kevyitä makuja, tuoksuja ja värejä kirjoitettuna lempeästi ja rakkaudella. (lisäys: Leena Lumi kirjoittaa: "Joanne on parhaimmillaan juuri sitä mitä nainen kaipaa silloin tällöin eli suklaata, jossa on taikaa.") Huomasin juuri, että sarjan kakkososa, Karamellikengät, on mennyt minulta aivan ohi. Mahtavaa, haluan lukea sen nopeasti!

5. John Irving: Minä olen monta. Identiteetti, kuuluisuus ja seksuaalisuus lyövät kättä rakkauden ja kuoleman kanssa. Tammi.
Lukuisa-blogin Laura suositteli minulle Irvingiä jo ennen bloginsa aloittamista. Kiitos hänen, herra on nykyään yksi lempikirjailijoistani. Tätä romaania odotan innolla.

6. Ian McEwan: Makeannälkä. Nuori nainen värvätään vakoojaksi 1970-luvun Britanniassa. Otava
Makeannälkä on ilmeisesti ollut monelle pettymys, mutta tuonut mieleen Sovituksen. Kelpaa minulle, rakastin Sovitusta sekä kirjana että elokuvana. Lisäksi kylmän sodan aika kiinnostaa aina.

7. Haruki Murakami: IQ84. Japanilaisen kirjailijan maagista realismia. Tammi
Olen odottanut suomennosta jo vaikka kuinka kauan! Haluan tosin lukea arvosteluita ennen tiiliskiveen tarttumista: en tiedä, pitäisikö tämä lukea englanniksi vai suomeksi. Japania en hallitse.

8. Anders Roslund ja Börge Hellström: Kaksi soturia. Ruotsalaisdekkaristien kuudes romaani. WSOY  
Koko talven olen harmitellut sitä, ettei käsiini eksy riittävän usein mielenkiintoisia dekkareita. Ongelma johtuu siitä, että muiden muassa Roslund ja Hellström pitävät rimaa kovin korkealla.

9. Laura Save: Paljain jaloin. Syöpään menehtyneen lääketieteen opiskelijan postuumi dokumenttiromaani. WSOY
Pelkkä kuvaus alkoi itkettää. Rauha Kejosen arvio Savon Sanomissa on hieno. "Suostuessaan avoimeen kauhuun ja hätään teos on jumalallinen todistus elämästä" kirjoittaa Kejonen, vau.

10. Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät. Tarina miniatyyrihahmoista ja viidestä sukupolvesta. Teos.
Tätä kirjaa en huomannut yhdessäkään sanomalehtien laatimassa kirjalistassa, mutta omalle lukulistalleni se pääsi ihanan nimensä takia Riinan kirjapinot -blogin kautta. Sukutarinat ovat minun kauraani. Ilmeisen ansiokas romaani on voittanut Costa-elämäkertapalkinnon ja Royal Society of Literaturen Ondaatje-palkinnon.


En vähättele näitä julkaisuja:

Paul Auster – J. M. Coetzee: Tässä ja nyt. Kirjeitä ystävyydestä. Tammi
Sarah Blake: Jos saat tämän kirjeen. Lukuromaani toisen maailmansodan rintamalta. Gummerus
Sara Blædel: Nimimerkki Prinsessa. Tanskalaisen menestysdekkarin teos nettideittailusta. Karisto
John Boyne: Kuudes mies. Ensimmäisen maailmansodan taisteluhaudoissa. Bazar
A. S. Byatt: Ragnarök – jumalten tuho. Skandinaavisen mytologian innoittama romaani Booker-palkitulta kertojalta. Tammi
Kishwar Desai: Postimyyntilapset. Romaani intialaisesta sijaissynnyttäjäklinikasta. Like
Maria Dueñas: Ommelten välinen aika. Selviytymistarina Espanjan sisällissodasta. WSOY
Jennifer Egan: Sydäntorni. Dekkarin ja kauhuromaanin yhdistelmä. Tammi
Gillian Flynn: Kiltti tyttö. Älykäs, synkkä ja hauska trilleri. WSOY
David Foenkinos: Yhden elämän muistot. Kirjailijan ja isoäidin viimeiset yhteiset hetket. Gummerus
Jonas Gardell: Älä koskaan kuivaa kyyneleitä paljain käsin. AIDS-epidemiasta kertovan romaanisarjan avaus. Johnny Kniga
F. G. Haghenbeck: Kuoleman kummilapsi. Perustuu Frida Kahlon elämään. Iván Rotta
Johanna Holmström: Itämaa. Muslimiksi kääntyneen suomalaisäidin ja maahanmuuttajien tyttärien ei ole helppo löytää omaa paikkaansa. Otava.
Hanne-Vibeke Hols: Mitä he toisilleen tekivät. Tanskalaiskertojan sukupolviromaani. WSOY
Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt. Kirjoituskokoelma Anna-lehden kolumneista. Otava
Päivi Istala (toim): Kirjeitä Saima Harmajalle. WSOY
Jonas Jonasson: Lukutaidoton joka oppi laskemaan. Ruotsalaishumoristin veijaritarina. WSOY
Hans Keilson: Komedia mollissa. Toisen maailmansodan aikaan sijoittuva jännitysnäytelmä. Like
Katja Kettu: Jäänsärkijä. Novelleja Jäämeren rannalta. WSOY
Julie Kibler: Matkalla kotiin. Yhdysvaltalaiskirjailijan esikoisromaani vie 1930-luvulle. Gummerus
Ilkka Koivisto: Ovela lintubongari ja muita tarinoita. Koiviston eräänlainen testamentti. Minerva.
Joonas Konstig: Totuus naisista. Romaani riippuvuudesta ja isän pahimmasta pelosta. Gummerus
Jens Lapidus: Ainakin äiti yritti. Rikosnovelleja. Like
Andrea Levy: Pitkä laulu. Tarina nuoren naisen orjuudesta Jamaikalla. Into
Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää. Romaani perheen voimasta. Gummerus 
Hisham Matar: Erään katoamisen anatomia. Arabidiktatuuria heijastava kasvukertomus. WSOY.
Grace McCleen: Ihana maa. Esikoisromaani Jehovan todistajista. Otava.
Håkan Nesser: Herra Roosin tarina. Elämään rutinoitunut mies katoaa. Tammi
Stef Penney: Näkymättömät. Trilleri mustalaisyhteisöstä Englannissa. Bazar.
Dieter Hermann Schmitz: Täällä pohjoisnavan alla. Matkani pesunkestäväksi suomalaiseksi. Tampereelle viime vuosisadalla muuttanut saksalainen on naimisissa pohjalaisnaisen kanssa. Atena
Elif Shafak: Kunnia. Romaani 70-luvun Lontoosta Turkin tunnetuimmalta kirjailijalta. Gummerus.
Anu Silfverberg: Äitikortti. Kirjoituksia lisääntymisestä. Teos
Stefan Tegenfalk: Vihan aika. Ruotsalaisen dekkarisarjan avaus. Bazar
Colm Tóibín: Äitejä ja poikia. Irlantilaisen pikkukaupungin ihmiskohtaloita. Tammi
Jouni Tossavainen: Kesäpäivä. Kuopiolaiskirjailijan yhdenpäivänromaani pohjautuu hänen äitinsä tarinaan 60-luvulta. Like
Anne Tyler: Jää hyvästi. Kuvaus hitaasta surutyöstä. Otava
Ljudmila Ulitskaja: Iloiset hautajaiset. Amerikkalaissiirtolaisuuden kuvaus. Siltala.
Fred Vargas: Normandialainen tapaus. Pariisilaiskomisario selvittää mystistä tapahtumasarjaa. Gummerus 

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kirsikoita kuivana


Kuivashampookirjoituksestani on kulunut jo puolisentoista vuotta. Aika päivittää tilannetta: Tigin Rockstarista jäi lämpimät muistot, mutten ole enää löytänyt sitä käsiini. Got2b ja Four Reasons olivat ensin hyviä, mutta tyhjenivät huomattavan nopeasti eivätkä jättäneet suurempia muistikuvia. Proffs oli hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Väliin mahtui myös Osis, joka hinta-laatusuhteeltaan taas oli minun käyttötarkoituksiini luvattoman mälsä.

Lähdin pari viikkoa sitten asioikseni Kicksiin hankkimaan kehuttua Batisten Tropical-kuivashampoota. Kookoksen ja ananaksen sijaan mukaan tarttui Cherry. Rrrrakastan kirsikoita, olen oppinut pitämään jopa esanssisista versioista. Coca-Cola Cherry on inkiväärilimonadin lisäksi ainoa sokerilimppari, jota minun on välillä ihan pakko saada. Myös isän kissat pitävät kirsikoista, älä vain avaa tuota linkkiä, jos ikävöit kesäistä auringonpaistetta lumisateen keskellä.

Hakukoneoptimointia varten minun täytyy listata kuvauksia:
  • Maailman paras kuivashampoo
  • Kuivashampoista hienoin
  • Toimii otsahiuksille
  • Paras hinta-laatusuhde
  • Hanki kokemuksia tästä
  • Ihana tuoksu
  • Pitkitä hiustenpesua ällöttävän pitkään
  • Rakasta kirsikoita, ne rakastavat sinua
  • Hyväntuoksuinen kuivashampoo
  • Kokeile ja rakastu
  • Jos yhden hankit, hanki tämä
Ps. Aikaisemmassa kuivashampoopostauksessa esiintyviä hiuspuutereita en ole vieläkään oppinut käyttämään. Nyyh!

tiistai 29. tammikuuta 2013

Kiellettyjen koirien kysymykset

Sain yhdentoista kysymyksen haasteen, vaikka uskoin tahtomattani karkoittaneeni kaikki haastamista aikoneet. Kiitos Hilma! Vastaan pitkän kaavan mukaan 'cos that's the way a-ha a-ha i like it a-ha a-ha.

Kuvat ovat elokuiselta reissulta Tšekkiin, jossa minulle pitivät seuraa Meeri ja Jenny. Muiden kuvien karsiminen ja muokkaaminen on yhä innostusta vaille odottamassa. Tässä on kuitenkin sarja koirakielloista, jotka kuvaushetkellä herättivät tovereissani kärsimättömyyttä.

Vaikka eräässä koirien kaupungiksi julistetun Prahan baareista oli nelijalkaisia ystäviä varten valmiina vesikuppi, kaikkialle karvakorvat eivät olleet tervetulleita. Olin ilahtunut siitä, että kiellot oli tällä kertaa suunnattu muitakin kuin Suomessa yleisesti sorsittuja terriereitä kohtaan!



1. Mikä on parasta, mikä ikävintä nykyisessä asunnossasi/kodissasi?

Parasta: ihanat asuinkumppanit, läheisyys keskustasta, helpot naapurit, laadukas pyykinpesukone, makuuhuoneen kiva tapetti (...).
Ikävintä: talvisin kylmyys, kesäisin kuumuus, keittiön kaappien epäkäytännöllisyys, seinien lohkeilu, astianpesukoneettomuus, parvekkeen suunta ja suhteellisen pitkä välimatka kahviloista (en saa haettua mistään aamulattea!). Sijainti yliopistosta ja koirapuistoista. Lisäksi kaipaisimme kipeästi lisää pinta-alaa, sillä Jussi tekee aika paljon töitä kotona.

2. S- vai K-ryhmä, ja miksi? (Eli esim. Prisma vai Citymarket?)

Käymme molemmissa ketjuissa ja lisäksi Lidlissä, Minimanissa ja Halpa-Hallissa. Useimmat ostokset hoituvat lähimmässä Salessa. Sama matka on Siwaan, josta täytyy välillä hakea unohtuneita pikkuasioita. Keskustan Citymarketissa käymme muun keskustavierailun ohessa eli aika usein. K-Supermarketista ja Halpa-Hallista haemme tiettyjä tarjouksia, ja Lidlissä on tuotteita, joita ei muualta löydy. Prismassa on käytävä Vaasan isoimman ja parhaan hevi-puolen takia, Minimani tosin tulee hyvin perässä.



3. Noloin biisifanituksesi?

Kaiketi haluaisin sisimmässäni olla proge-indie-hipsternörtti ja siksi koen popimmat biisit vähän noloiksi. Tunnustan pitäväni esimerkiksi Maroon 5:sta ja Robbie Williamsista. Yksittäisistä biiseistä ensin tulee mieleen Britney Spearsin Criminal. Jussin mielestä noloin on kai Happoradion Itä-Suomessa tuulee. En mää oikein jaksa noloilla hyvien biisien kanssa!

4. Mihin käytät enemmän aikaa kuin ehkä haluaisit tai olisi tarpeen?

Ykkösasia: luen netistä mielipiteitä, jotka saavat minut repimään hiuksiani. Esimerkiksi äsken luin Turkkarin keskusteluja MTV3:n uutisesta siitä, miten Viking Gracen viinanmyyntiä rajoitetaan. Voi nnnngh!
"Yksi suomalainen kansanperinne hävitetään taas tiukkapipoisuuden takia."
"Pullo mukaan laivalle lähdettäessä niin ei paljo haittaa mikään typerä myyntikielto. Itse olen aina ottanut mukaan 6päkin koska TAX-FREE aukee tunti lähdön jälkeen, ei ole kivää olla kuivin suin kun on lähdössä rentoutumaan."
Nnnnnnnnnngh! Tuli elävästi mieleen se kerta, kun kuljetin tuhkauurnaa risteilylaivalla enkä voinut nukkua koko yönä naapurihytin bileiden takia. Nnngh.


5. Jos saisit muuttaa yhden asian elämässäsi, mikä se olisi?

Lytistäisin Suomi-neidon kellohelman kapealinjaiseksi kynämekoksi, sillä haluaisin asua lähempänä isää. Tai ottaisin Jussilta pois kissa-allergian. Tai parantaisin geenivirheisen jalkani!

6. Uskotko horoskooppeihin? Luetko niitä?

En ja en. Mutta ei ole minulta pois, jos joku muu uskoo.


7. Mikä on ollut tähän mennessä suurin elämänmuutoksesi?

Äidin kuolema. Se, kun muutin Jussin kanssa yhteen. Työpaikat ovat kuljettaneet minua hetkellisesti paikasta toiseen. Vaihtovuosi Kanadassa.

8. Lempiravintolasi?

Suomalaisista Siilinjärven Vintti! Mahtava, mahtava paikka, jossa lounaat ovat hyviä ja à la carte -ruoka ei ole koskaan pettänyt. Lähiruokaa välimerellisellä twistillä ja savolaisella innovatiivisuudella. Listalta otan useimmiten risottoa, yksi Aki Hiltusen resepteistä on näköjään päätynyt Voicen sivuille: herkkutattirisottoa kahvinkeittimellä, voilà!
Vaasasta suosikkejani ovat Magokoro (sushi!!), Spices (kiinalainen), Tom Yum Thai (thaikku), Pincho Bar Tapas (etenkin salaattilounas), Kantarelli's (brunssi) ja Strampen (kesällä terassilla).
Kuopiossa päädyn useimmiten Introon, mutten vähättele esimerkiksi Osia tai King's Crownia. Suosikkini minulla on myös Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä. Voisin kertoa myös lempparini esimerkiksi Pariisissa, Lontoossa ja Riiassa.


9. Olisitko valmis ottamaan samanlaiset "ystävyystatuoinnit" ystäväsi tai puolisosi kanssa?

Joo! Tosin puoliso ei kyllä suostuisi, eli suunnitelmia ei tarvitse viedä pidemmälle.

10. Mitä syöt yleensä aamiaiseksi?

Olen yrittänyt petrata. Useimmiten olen kuitenkin syömättä siihen asti, kun Jussi tulee kotiin loppuiltapäivästä. Minua ärsyttää se, että jotain syötyäni aineenvaihdunta herää ja olen nälkäinen koko ajan. Aamusyömättömyys ei siis kohdallani tarkoita sitä, että minulla olisi iltaisin nälkä.

11. Mitä lehtiä tilaat?

Minulle tulee aina Image, Mondo ja Kodin kuvalehti. Välillä joitain naistenlehtiä, kuten Trendi tai Olivia. Jussille tulee hajanaisia auto- ja tekniikkalehtiä sekä Mikrobitti. Hesarin luen netissä. Uutena olen aloittanut Maku- ja The Simple Things -lehdet alkuvuoden hyvien tarjousten takia. Ja niin, Historia-lehden aloitin taas, minulla oli sitä niin kova ikävä. Toivon, että joku tilaisi minulle Alibin. Olen todella kiinnostunut aikakauslehdistä, ja olisin kiinnostunut oppimaan myös niiden tekemisestä.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Sankaritarinoita elossa

Ensinnäkin: anteeksi animaatioähky! Se juhlistaa sitä, että vuosi 2012 oli osaltani ennätyksellinen elokuvien suhteen. Katsoin 200 leffaa, mikä on enemmän kuin koskaan. Muistan vuosiluvun myös siitä, että hankin Nonnan suosituksesta itselleni tunnukset iCheckMoviesiin. Sen myötä haastoin itseni katsomaan yhä enemmän klassikkoelokuvia.

Sadannen elokuvan katsoin vasta syyskuussa. Toiset sata näin siis vain kolmessa ja puolessa kuukaudessa! Useimmat elokuvat katsoin televisiosta, josta tuli yllättävän paljon kaikkea hyvää. Elokuvateatterissa näin seitsemän pätkää ja vuokraamoon päädyin harvoin. Siksi olen nähnyt vuonna 2012 julkaistuista elokuvista vain yhdeksän.

Enemmän uutuuselokuvista kiinnostuneita ohjaan ehdottomasti vilkaisemaan listan asioista. Heli on katsonut leijonanosan kiinnostavista uutuuksista. Povasinkin, että hänen listaltaan löytyy monta uutta lempielokuvaani. Minulta on näkemättä mm. Moonrise Kingdom, The Artist, Kovasikajuttu, Pappi lukkari talonpoika vakooja, Take This Waltz sekä Luihin ja ytimiin.

Vaikka fanityttöily on minusta kaukana, kaikki edellisen vuoden lempparini ovat osia elokuvasarjoista tai ainakin jostain laajemmasta elokuvamaailmasta. Vuoden 2011 lempielokuvat Melancholiaa lukuunottamatta olivat itsenäisiä osia! Tämä parhaiden uutuuselokuvien lista olkoot top-4. Viidennettä elokuvaa en nosta listalle, koska mikään noista jäljelle jääneistä ei herättänyt isompaa hypetystä, vaikka hyviä pätkiä kaikki olivatkin.


4. The Hobbit: An Unexpected Journey

Odotettu, kovin odotettu Hobitti oli vuoden viimeinen yllättäjä. Jaksoin pysyä pitkän elokuvan hereillä, vaikka kävin teatterissa unettoman yön jälkeen. Visuaalisuutta on pidetty elokuvan vahvimpana alueena, mutta minusta parasta oli palata vanhoihin tuttuihin maisemiin. Tuntui turvalliselta. Gandalf on yhä suosikkini.




3. The Avengers

En odottanut tältä elokuvalta oikein mitään, mutta vau, sehän upposi! Olisi pitänyt uskoa, että viisivuotias supersankarifani on supersankarifani myös parin vuosikymmenen päästä. Innostuin katsomaan Avengersin takia muitakin supersankarileffoja, jotka eivät kuitenkaan vetäneet tälle vertoja. Robert Downey Jr. (Iron Man) oli ihmeellinen. Tykkäsin myös Chris Evansista (Captain America) ja Mark Ruffalosta (Hulk)! Ja Scarlett Johansson (Black Widow) ja Jeremy Renner (Hawkeye)... No joo, lopetan jo.



 2. The Dark Knight Rises

Teatteriin ehtiessäni IMDB:n pistearvo taisi olla päälle ysin. Paljon osasin odottaa myös edellisten osien perusteella. Vaan kyllä: täyttä laatua sekä viihde- että draama-arvoltaan! Vaikka se ehkä hassulta kuulostaakin, minusta tuntui, että sain elokuvaan paljon uusia ulottuvuuksia Jussin Arkham City -pelin kautta.



1. Skyfall

Hymyilin koko elokuvan alusta loppuun, vaikka lapsuuden sankarini ollessa kyseessä leffalla oli hävittävää erityisen paljon. Konseptia loistavasti päivittäneeltä ohjaaja Sam Mendesiltä nappisuoritus. Daniel Craig ja Judi Dench ovat lempinäyttelijöitäni, vaikka Craig näyttää häiritsevän paljon Vladimir Putinilta. Ehdoton kymppi. Odotukset tulevia Bondeja kohtaan kasvavat!


Muut vuonna 2012 ensi-iltansa saaneista katsotuista ovat Ted (odotin liikaa), Prometheus (ihan ok, ei mulle), Chronicle (kiva ja vähän yllättävä, lösähti loppua kohti), 21 Jump Street (hassu!) ja Safe House (ookoo).

tiistai 22. tammikuuta 2013

Muuttumaton minäkuva


Uusimmasta minäkuvastani ja siihen liittyvistä selityksistä on hämmentävän vähän aikaa, mutta havaitsin, etten ollut melkein kuukaudessa saanut itsestäni yhtään todistetta 24-vuotiaana. Lupasin itselleni myös blogata nykyistä useammin, heh.

Lista asioista, jotka palaavat tai eivät lainkaan ehdi muuttua kymmenessä vuodessa:
  • melodramaattinen ja kärsimätön kuvanmuokkaus
  • rauta naamassa
  • osaamattomat silmänrajaustaidot
  • punaiset hiukset

lauantai 5. tammikuuta 2013

Ohukainen uusi alku

Pimeä vuodenaika on vaatinut veronsa tästä tytöstä ja minun myötäni myös kompastelevasta blogista. Muistettakoon kuitenkin entisen työkaverini Vesan facebook-päivitys: "ens kuun jälkeen talitintti laulaa, maaliskuussa". Uudesta vuodesta toivon edellistä helpompaa.

Vivi-Annin keittiössä oli vuodentakaisen loppiaislauantain keittokirjalöytö Jyväskylän iki-ihanasta Antikvariaatti Lukuhetkestä. Mietin pitkään ennen kuin rohkaistuin viemään sen kassalle, meillä kun ruokaopuksia riittää. Ostosta ei kuitenkaan ole tarvinnut katua.

Vivi-Ann Sjögren oli äitini merkittävin ruoanlaittoesikuva: nopeaa ja mutkatonta, suuria makuja rakkaudella. Useat Sjögrenin reseptit kuuluivat lapsuuteeni kuin ruskea kastike toisille. (Itse maistoin ruskeaa kastiketta ensimmäistä kertaa vasta ala-asteella, mikä selittää epäluuloni kaikkiin sooseihin.) Ruotsinkielinen Andalusiens grova salt kului keittiötouhuissa aivan puhki. Sjögrenin innostamana äitini myös lähti kanssani kuukaudeksi Espanjaan.

Toissayönä unessani pyöräilimme äitini kanssa Pariisissa etsien gruusialaista ravintolaa. Viime yönä sain hyviä neuvoja naimisiinmenoa varten (unessa menin avioon Virossa sijaitsevassa Korkeasaaressa ja ilmeisesti olin yksinäinen morsian, Jussi kun oli yksi vieraista). Tänään polttelen kynttilää, sillä päivälleen kahteen vuoteen en ole voinut soittaa ja kysyä sitä hyvää ohjetta niihin tomaattileipiin joita tehtiin joskus. Vivi-Annin nekin.
 

Viime yönä selailin Sjögrenin tiiliskiveä ennen nukkumaanmenoa. Päätin löytää käyttökohteen kookosriisin valmistuksesta jääneelle kookoskermanlopulle. Heti ensimmäinen silmäänosunut resepti oli ihana:

Kookos-banaaniletut Vivi-Annin tapaan
  • 1 kananmuna
  • ripaus suolaa
  • ½ rkl sokeria
  • 1 1/4 dl jauhoja
  • 1 rkl kookoskermaa
  • 2 isoa banaania soseena
  • voita paistamiseen
  • (kookoshiutaleita, kanelia, limetti- tai sitruunamehua)
  1. Vatkaa muna, suola ja sokeri.
  2. Soseuta banaanit.
  3. Hämmennä munaseoksen joukkoon loput ainekset ja vatkaa tasaiseksi taikinaksi.
  4. Paista pikkulettuja miedolla lämmöllä. 
Huomaa:
  • Resepti on puolitettu. Tämä on mainio annos kahdelle aamiaisnälkäiselle.
  • Lisäsimme joihinkin lettuihin myös kookoshiutaleita, kanelia ja sitruunamehua, toimivat kaikki.
  • Sokeria tämä ei välttämättä olisi kaivannut.
  • Gluteeniton jauhoseos toimi mainiosti.
  • Vivi-Ann tarjosi ohukaisensa limetin- tai sitruunanlohkojen ja banaaninviipaleiden kanssa.
  • Meillä sivuherkkuna toimivat laihialaiset pakastemansikat. Lautanen on iki-ihana Rörstrand by Filippa K:n Burkina.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...