maanantai 30. tammikuuta 2012

Tinttejä putkessa


Olen ehtinyt ottaa uuden objektiivin kanssa vasta muutaman kuvan työkiireiden takia. Tänään istuuduin kameran kanssa olohuoneen nojatuoliin viideksi minuutiksi ja tallensin pari ruutua lintulaudasta. Kuvaa ei ole rajattu jälkikäteen, sävyjä korjailin vähän.

Tuo oli oikeastaan ainoa kuva, johon linnun sain, sillä seuraavaksi paikalle iskeytyi hännäkkäämpi herrasväki.

Maanantain ja perjantain välillä reissaan julkisilla noin 1200 km. Huomenna suuntaan junalla Helsinkiin, tiistaina Vaasaan ja perjantaina linja-autolla takaisin Savoon.

Kaikkea sitä Ultra Bran ja kolmen kainaloyön takia ihminen tekee.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Kaiken se kestää






Löysin jotain mullistavaa: Unbreakable-nimisen tumblr-blogin.
Grace Brown valokuvaa Washington D.C.:ssä seksuaalisesti hyväksikäytettyjä ihmisiä pitelemässä papereita, jossa lukee, mitä hyväksikäyttäjä sanoi heille.
Jotkut kertovat, mitä he itse ajattelivat.
Jotkut kertovat, mitä he ajattelevat nyt.
Tumblr-sivustolle voi myös lähettää omia kuviaan.

Suosittelen vierailua.

pics: Unbreakable.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Rakkautta sivujen mitalla



Ylläolevassa kuvassa Noix [nwa], jonka mielestä heinäkuussa kiinnitin aivan liikaa huomiota Irvingiin ja torisaaliiseeni. Alla taasen lista viidestätoista kirjasta, joita minä rakastan ja suosittelen. Lempikirjat - no, ehkä niinkin, mutta suosittelukirjat on ehkä parempi määre.

Niin, Irvingin kirjasta puheenollen - jostain syystä sitä ei ole listassa. Eikä muuten ole Miika Nousiaistakaan. Juuri tämän takia en uskalla sanoa näiden olevan lempikirjojani: näitä on mahdotonta laittaa mihinkään järjestykseen.

Listaa olen suunnitellut jo kauan, mutta Little Miss muistutti blogissaan, että asioita voi tehdä konkreettisesti. Tässä neidon oma lista, jossa on loistavia teoksia siinäkin.

Olkaapa hyvät!



Chimamanda Ngozi Adichie - Huominen on liian kaukana
Afrikka näyttäytyy monelle umpikujana – mutta onko pako Amerikkaan sittenkään parempi vaihtoehto? Adichie kuvaa pakahduttavissa tarinoissaan nigerialaisen naisen asemaa tavalla joka tekee köyhyydestä, korruptiosta ja sensuurista kouriintuntuvia. - Otava
KOSKA... Tämä on ehkä paras novellikokoelma, jonka koskaan olen lukenut - ehjä ja kiinnostava. Jos pidät Jhumpa Lahirin Tämä siunattu koti -novellikokoelmasta, pidät myös tästä. Olisin ottanut myös sen listalle, mutta ajattelin, että yksi kokoelma on tarpeeksi.

Albert Camus - Sivullinen
Sivullinen on intensiivinen mestariteos ja eurooppalaisen kirjallisuuden ajaton helmi. Se kertoo nuoresta algerianranskalaisesta miehestä, vaatimattomasta konttoristista, joka onnettoman sattuman seurauksena tulee tappaneeksi miehen. - Adlibris
KOSKA... Inhosin Sivullista yli lyhyen teoksen puoliväliin. Sitten rakastuin. Luin sen uudestaan: inhosin alkua vieläkin, mutta ymmärsin sen merkityksen.

Chris Cleave - Little Been tarina
Little Been tarina on hätkähdyttävän uskottava kertomus tavallisista ihmisistä epätavallisissa olosuhteissa. Vuorotellen Little Been ja Sarahin äänellä kerrottu tarina on täynnä kyyneleitä, suloisen katkeraa huumoria ja elämäniloa. Kirja pakottaa ajattelemaan, missä kulkee velvollisuuden ja vapaaehtoisen auttamisen raja. - Gummerus
KOSKA... Tästä hötkyiltiin viime vuonna ympäri blogistaniaa. Aivan oikeutetusti. Pidin tarinasta kovasti.

Unni Drougge - Penetraatio
Taiteilija Maximilian Friskin ensimmäinen performanssi oli virtsata Duchampin pisoaariin. [...] Odotellessaan luomuksensa valmistumista hän vaeltelee ympäri Tukholmaa ja pohdiskelee, miten merkityksetöntä kaikki on. Erityisesti hän halveksii naisia, jotka tekevät itsestään häviäjiä ja uhreja tasa-arvoisena pidetyssä yhteiskunnassa. [...] Penetraation terävä pelottomuus herättää kosolti ristiriitoja ja keskusteluja. - Bazar
KOSKA... Useimmiten inhoan kirjoja, joiden tehtävä on vain ärsyttää ja olla ällöttävä. Penetraatiossa oli kuitenkin jotain oikeasti virkistävää. Drougge on aika ihana.

Sebastian Faulks - Mustarastas laulaa
Koskettava kuvaus sodan kärsimyksistä ja intohimoisesta rakkaudesta päähenkilönään mies, joka ei puhu kahteen vuoteen ensimmäisen maailmansodan rintamalta palattuaan. - Rauman kirjasto
KOSKA... Nautin suuresti Faulksin kirjoitustyylistä aiheesta ja teoksesta riippumatta. Mustarastas laulaa oli, kuten Rauman kirjasto kuvailee, hyvin koskettava ja tunnelmaltaan vahva.

Joanne Harris - Appelsiinin tuoksu [...] Appelsiinin tuoksussa eletään kahdessa ajassa kertojanaan Framboise, yksinhuoltajaperheen nuori villikko. Framboise on palannut kotiseudulleen vanhana naisena mutta pitää henkilöllisyytensä salassa minkä syy ulottuu yhteen lapsuuden kesään. Muistelut vievät sota-aikoihin ja Saksan miehittämään Ranskaan. [...] Appelsiinin tuoksu on nautittavaa luettavaa veden kielelle tuovien kokkausten sekä monipuolisten hahmojensa ansiosta. Harris saa rakastamaan ja vihaamaan henkilöitä ja loppuratkaisua viivytetään kukuttavasti viimeiseen asti. - Kirjavinkit
KOSKA... Suhtaudun usein naisille suunnattuihin lässykirjoihin hyvin epäilevästi. Harrisin kirjat ovat yllättäneet minut todella positiivisesti, henkilöhahmot ovat hyvin vetäviä. Tämä kirja maistuu.

Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa
Suurmenestykseksi noussut, säkenöivä romaani Leijapojan tekijältä - unohtumaton tarina kahden naisen kohtalosta ja ystävyydestä sotien haavoittamassa Afganistanissa. [...] Tuhat loistavaa aurinkoa on kirjoitettu rakkaudesta Kabuliin. Se kattaa kolmekymmentä vuotta Afganistanin myrskyisää lähihistoriaa ja antaa äänen maan sorretuille naisille. - Otava
KOSKA... Hosseini jättää kirjansa kanssa aika sanattomaksi. Hyvin merkittävä teos, joka kertoo paitsi paikoista ja ihmisistä, myös ihmisyydestä.

Sirpa Kähkönen - Mustat morsiamet
[...] Mustat morsiamet sijoittuu 1920-30 lukujen vaihteen Kuopioon. Se on monellakin tapaa kuopiolaisuuden kuvaus. Kähkösen tarinalla on todellinen pohja [...] Se on myöskin yleinen tarina kuopiolaisuudesta, koska siinä kietoutuvat vasemmistolaisuuden ja oikeistolaisuuden vahva vastakkainasettelu, joka leimasi ihmisten ajattelutapoja ja jopa sosiaalista kanssakäymistä monta vuosikymmentä eteenpäin. Toisaalta [...] työväestön ja sivistyneistön vastakkain asettelu [...] maalaisuuden ja kaupunkilaisuuden vastakohtaisuus [...]. Neljäs kuopiolainen piirre on sitten murre, jonka kirjailija on erittäin terävästi pienimpine yksityiskohtineen merkinnyt. - Pohjois-Savon Muisti
KOSKA... Tämän saatan mainita usein lempikirjanani - tai ainakin Kuopio-sarja on lempparini. Kähkösen kirjoissa napsahtavat kohdalleen historia, henkilöhahmot, tapahtumat ja vieläpä lempikaupunkini. Suositeltavaa luettavaa esimerkiksi kaikille, jotka pitävät historiasta, jotka pitävät vetävistä tarinoista, jotka pitävät henkilöhahmojen kasvusta kirjojen mukana, jotka epäilevät suomalaista kirjallisuutta, sekä kaikille, joilla on savolaista sukujuurta.

Erlend Loe - Doppler
"Jälleen keskiössä on mies, joka tahtoo ulos oravanpyörästä. Päähenkilö Doppler kyllästyy ihmisiin ja muuttaa yksin metsään lähelle Osloa. Hän jättää menestyvän uran, vaimonsa, kaksi lastaan ja kauniin kodin." - Aviisi
KOSKA... Samassa Aviisin haastattelussa, josta kirjan kuvauksen lainasin, on lause: "Kirjan tehtävä on olla kuin hyvä paikka, jossa lukija haluaa viipyä." Minusta kirjailija onnistuu tässä kerta toisensa jälkeen. Tosiasioita Suomesta sai minut nauramaan ääneen, niinpä taisi käydä myös Dopplerin kanssa. Loen kirjoitustyylille ei ole vertaista. Maailmasta tulee aina vähän parempi.

Andreï Makine - Ranskalainen testamentti
Pieni poika istuu ranskalaisen isoäitinsä parvekkeella Siperiassa ja kuulee mielikuvitusta kiihottavia kertomuksia ajoilta, jolloin tsaari ja tsaaritar kävivät Pariisissa. Kertomukset taikovat oven auki neuvostotodellisuuden arjesta ihmemaailmaan. [...] Isoäidin kertomuksissa ja todellisessa elämässä ovat vastakkain venäläinen suljettu yhteiskunta ja keskieurooppalainen elämästä nauttiminen, joka tuntuu pojasta kuin sadulta. Myöhemmin pojan koko elämää leimaa tasapainottelu hänen venäläisyytensä ja ranskalaisten juuriensa välillä. [...] valoisa, jännittävä ja koskettava romaani pohjautuu hänen omiin vaiheisiinsa. - WSOY
KOSKA... Tämä oli äitini lempikirja, josta minäkin pidän lukukerta lukukerralta aina vain enemmän. Lukioikäisenä kirjoitin tämän pohjalta esseen jos toisenkin. Valloittava teos.

Eeva-Liisa Manner - Poltettu oranssi
"[...] psykoanalyyttinen ja voimakkaan symbolinen teos, joka on teemaltaan yhä ajankohtainen ja kirpaisevan vaikuttava. Mannerin kärjistämä todellisuus on traaginen – ja karmaisevan koominen. [...] Pikkukaupunki 1910-luvulla ennen ensimmäistä maailmansotaa: rikkaan nahkatehtailijan vaimo Rva Klein toimittaa tyttärensä tohtori Frommin vastaanotolle. Alkaa näytelmä sanan ja veren ansoista – yritys saattaa mieleltään järkkynyt ja omaan kieleensä sulkeutunut Marina takaisin todellisuuteen. Mutta voiko ihminen lopultakaan ymmärtää toisen ihmisen maailmaa? Entä rikkoa ihmissuhteiden valtakuvioita ja yhteiskunnan luomia sääntöjä? Kuka lopulta on mieleltään eheä?" - Kirjantamo
KOSKA... Poltettu oranssi on yksi ainoita näytelmiä, jonka olen lukenut, ihastuin siihen näyteltynä versiona ylioppilasteatterifestivaaleilla joitakin vuosia sitten. Käsittelee hätkähdyttävän paljon samoja aiheita kuin Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla, mutta lisättynä kevyellä kosketuksella Liisaa Ihmemaassa. Oudoista vertauksista välittämättä: innostuin Mannerista ja hänen elämästään tämän kirjan perusteella.

Yann Martel - Piin elämä
"Piscine “Pi” Patel, 16-vuotias intialaispoika, on ainoa eloonjäänyt ihminen rahtilaivan upotessa matkalla Intiasta Kanadan rannikolle. Pelastusveneeseen löytää tiensä myös muita matkustajia: oranki, seepra, hyeena ja bengalintiikeri nimeltään Richard Parker. Vain tiikeri ja Pi jäävät eloon, ja alkaa erikoinen rinnakkaiselo hupenevan ruoan, juoman ja pienen elintilan puristuksessa. [...] Piin elämä liittyy Gulliverin tarinoiden, Robinson Crusoen, mutta myös maagisen realismin perinteeseen kertomalla vääjäämättä todellisuutta muokkavan seikkailutarinan elämästä ja kuolemasta meren armoilla." - Tammi
KOSKA... Piin elämä on yksi niistä teoksista, joiden ilosanomaa huhuilen melkein kaikkiin halutaan parempaa luettavaa -listoihin. Vetävä ja hauska seikkailullinen kertomus, jossa tapahtuu samalla koko ajan pinnan alla. Kohtaus, jossa herrat Kumar tutkivat seepraa, on yksi suurimmista kirjallisista ahaa-elämyksistäni koskaan.

Cormac McCarthy - Menetetty maa
"Kulttikirjailijan tiivis teos huumekaupoista, väkivallasta, kohtalosta, hyvästä ja pahasta. Metsästysretkellään Yhdysvaltain ja Meksikon rajaseudulla Llewelyn Moss osuu huonosti päättyneen liiketoimen tapahtumapaikalle: viisi kuollutta ja yksi kuoleva, heroiinilasti – ja laukku, jossa on pari miljoonaa dollaria. Moss ottaa laukun, mutta palaa yöllä antamaan kuolevalle vettä. Siitä valinnasta alkaa Mossin kujanjuoksu kohtalon kanssa. Hänen kannoillaan kulkevat järkähtämätön tappaja ja vanhan koulun seriffi. Kumpikin on puolensa valinnut." - WSOY
KOSKA... McCarthy on loistava kirjailija, ja Menetetty maa on yksi jännittävimmistä kirjoista, jonka olen lukenut. Leffa on aivan yhtä hyvä. Vanha pokkariversio tästä oli muuten ensimmäinen lahja, jonka annoin Jussille :)

Haruki Murakami - Kafka rannalla
"Kun Kafka Tamura oli neljävuotias, hänen äitinsä ja sisarensa häipyivät tuntemattomille teille. [...] Nyt Kafka täyttää viisitoista ja päättää karata kotoaan. [...] Kuusikymppinen Nakata ei ole koskaan toipunut lapsena kokemastaan oudosta onnettomuudesta, jonka seurauksena hän menetti muistinsa täydellisesti. Hän ei osaa lukea eikä kirjoittaa, mutta hän osaa keskustella kissojen kanssa ja on siksi hyvä löytämään kadonneita kotikissoja. [...] Sekä Kafka että Nakata päätyvät Tokiosta Takamatsuun, eteläiselle Shikokun saarelle, ja heidän tarinansa nivoutuvat yhteen. Unenomaiset tapahtumat vangitsevat lukijan maailmaan, jossa ”ilmanpaine, äänten värähtelyt, valon heijastukset, se miten kappaleet liikkuvat ja aika kuluu – kaikki muuttuu vähä vähältä”. Kafka rannalla tutkii myyttejä, tabuja ja identiteettiä. Samalla se on äärimmäisen mukaansatempaava ja moniulotteinen romaani, joka tarjoaa hypnoottisen matkan realismin tuolle puolen." - Tammi
KOSKA... Odotin hurjan kauan, että sain tämän käsiini, eikä se pettänyt odotuksiani ollenkaan. Tämä on tarina, jossa haluaisin ruveta asumaan.

Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
"[...] perusaiheena on Dresdenin pommitus helmikuussa 1945, joukkotuho, jonka todistajana kirjailija itse sotavankina oli. Teurastamo 5 ei kuitenkaan ole vain kirja noista tuhon hetkistä, se on myös satiiri nykyamerikkalaisuudesta, se on tieteisromaani – lentävä lautanen nappaa päähenkilön – ja se on fantastinen tarina, jossa tosi ja kuviteltu, kauhu ja komiikka sekoittuvat uskomattomalla tavalla." - Tammi
KOSKA... Rakastan Kurt Vonnegutia. Hänen mukanaan maailmasta meni pois loistava ajattelija. Teurastamo 5 on paras teos, jolla Vonnegutin ajattelumaailmaan pääsee mukaan. Sitä sarkasmia! Sitä filosofiaa! Suosittelen tätä kaikille, mutta etenkin heille, jotka eivät koske sotakirjoja pitkällä tikullakaan. Sillä tämä ei ole sotakirja.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Kirstu lakkoon


Tietämätön se, joka väittää, ettei materia tuota onnea. Mukamas rajoitin tammikuussa ostoksiani. Silti talouteemme on eksynyt:
  • Kasoittain kirjoja: hävettävän monta keittokirjaa. Toistan: monta. Hävettävän.
  • Liput sekä Of Montrealin keikalle että maanantaiseen Kokoaan suurempi Suomi 2012 -konserttiin.
  • Kirstu Pirttikylästä Vaasan kupeesta vuodelta 1879. Vihreän maalin ja kukkasomisteet se on saanut pintaansa armon vuonna 1948. Vielä se saa sisäänsä nimeni ja vuosiluvun.
  • Kastehelmi-kääntömaljakko.
  • Läpinäkyvä alkemistien koeputkea muistuttava lasipullo.
  • Puuhevonen, joka on löytynyt talosta, jossa on viimeksi asuttu 60-luvulla.
  • Puinen lajittelulaatikosto.
  • Pöllöjoulukoristeita.
  • Tamron AF Di 70-300/4-5,6 LD Macro 1:2.
Kosmetiikkaa olen ostanut hiustenselvityssuihkeen verran, vaatteita yhden t-paidan. Niiden suhteen olen sinut itseni kanssa.

Korujen kanssa meni maltti, kun hankin JC:stä yli 80 euron käsiremmit viidellä eurolla ja kirpputorilta mukaan lähti purettavaksi ja uudelleenkasattavaksi kolmet helmet.

Ilmeisesti ostoslakkoa on jatkettava. Jos raaskisin, rajoittaisin lakon myös kirjoihin.

Kirstujenkin kanssa voisin mennä lakkoon.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Hillitöntä uutta


Tasan kaksi kuukautta riemuitsin Leonard Cohenin Show Me the Place -biisin kuuntelumahdollisuudesta, Nytin kautta on perjantaihin asti kuunneltavissa koko Old Ideas -levy. Tänne siis, jos vanhat ideat kiinnostavat.

Hesarin Pirkko Kotirinta tapasi Cohenin Lontoossa.
”Itse tiedän saman tien, että Amen, Darkness ja Different Sides nousevat kaikkien aikojen Cohen-suosikkieni joukkoon”, kirjoittaa Kotirinta, olen alustavasti samaa mieltä. Ja Cohenin ääni on komeampi kuin koskaan.
Nettiversio tässä, itse luen haastattelun kokonaan Savossa, kun ajan sinne illalla Vaasasta.

En osaa analysoida tätä mitenkään. Ihan kuin äiti olisi taas vähän aikaa täällä, mikä on enemmän kuin miltään musiikilta voi pyytää. Eilen pyyhin hillitysti kyyneleitä silmäkulmistani, kun ajattelin, mitä hän olisi ajatellut eilisillan vaaleista. Hillitty ei kuulu käytökseeni nyt. On niin paljon asioita, joihin olisin vielä tarvinnut äitiä.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Huuda Putte, huuda




Haapaniemen Putte muuttaisi meille, mutta en hetkeäkään epäile, etteikö akvarellin hinta nousisi budjetin yli. Taidan päätyä kehystämään maitopurkin.

torstai 19. tammikuuta 2012

Hieno karavaani



Yksi hienoimmista asioista, joita lempiartistit voivat tehdä, on yhteistyö. Maanantaina auto meinasi lähteä sivuliirtoon, kun oivalsin, että GG Caravanin On se hienoo -biisillä on mukana Paleface, Tommy Lindgren ja Redrama. Ja Zarkus Poussa ja Marzi Nyman. Brandoniin pitää tutustua vähän paremmin. Päräyttävää. Hienoo.

Komia biisi, jolla on hieno sanoma. Redramaa suomeksi ja Palefacea ruottiks! Ja vanhana mustalaismusiikin ja sirkusfolkin ystävänä pidän jo vain siksi molempia peukkuja pystyssä! Tätä lissää!

Vielä kaksi kysymystä:

1) Onko video kuvattu marraskuussa - Lindgrenin movember-ehostuksesta päätellen?
2) Mikseivät useammat lempiartistit tee enempää yhteistyötä? (Lou Reed + Metallica -kimppaa ei lasketa.)

maanantai 16. tammikuuta 2012

Maanantaimuuvit ja -muuvsit


Bolt, Up vai Toy Story?
Vai...
Coraline ja Finding Nemo
olis kans korkeella
ja How to Train Your Dragon
(meinasin kirjottaa
"drain")
Aladdin ja Lion King
ja Legend of the Guardians (:The Owls of
Ga'Hoole
)
walle (Wall-E)!!!
ja Ice Age!!!!!!1
Pekka Töpöhäntä?





Jep, aika Movie Mondayn. Haaste #32 käsittelee animaatioita. Genre on yksi suosikkejani, ja parasta kaikista on hankala valita. Aivan niin jäykäksi tämä kerta ei vetänyt kuin #30, jossa etsittiin ei-englanninkielisiä elokuvia - meinasin tulla kahjoksi, kun yritin rajata ehdokkaita kymmeneenkin.

Animaatioihin vastaan lopulta kaksi: Up ja Bolt. Molemmat ovat varsinaisia hyvänmielenleffoja.

Upin kävin katsomassa yksin Tennispalatsin iltapäivänäytöksessä. Meitä täysi-ikäisiä yksinäisiä animaationkatsojia oli katsomossa kymmenittäin. Up oli ensimmäinen 3D-leffa, jonka koskaan olen nähnyt - ja sellaisena aivan loistava.

Boltin taas vuokrasin niin, etten ollut koskaan aikaisemmin nähnyt arvioita tai kuullut siitä mitään. Odotukseni olivat alhaalla - mutta kyseessä on vallan loistava elokuva! Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka ovat pitäneet juuri vaikka Upista, Finding Nemosta tai Toy Storysta.

Animaatiokoirat, jotain superhienoa niissä on.



Teeksä mun kaa










Yksi sana: cheezy.
Things we'd do together ei ole vielä aivan yhtä kattava kuin Just Little Things.
Alku kuitenkin lupaa hyvää.
Yksin on vaikea nukkua.


lauantai 14. tammikuuta 2012

Tilastoja nuottiviivastolla


Rakastan listoja. Ja myös tilastoja, vaikka humanisti olenkin. Tilastojen täytyy toki käsitellä kiinnostavia asioita: nämä käsittelevät musiikkia.

Työssäni olen huomannut, miten erikoisetkin asiat saattavat joskus vaikuttaa lopputulokseen ratkaisevasti.

Näissä last.fm:n vuositilastoissa ei ole mitään kovin yllättävää. Mitä enemmän artisti on esillä mediassa, sitä enemmän häntä kuunnellaan.

Hauskoja ne toki ovat, ja kuvailevia. Suosittelen tutustumaan: last.fm:n Best of 2011.

Jos kaikki last.fm:n scrobblaama musiikki kuunneltaisiin putkeen, kuluisi yli 71 000 vuotta.
Itse olen kuunnellut elokuusta 2006 alkaen yli 110 000 last.fm:ään scrobblautunutta biisiä.

Onnenpäivä

Perjantaina kolmastoista päivä tammikuuta olin itsestäni ylpeämpi kuin koskaan.

Viittasin viikontakaisessa kirjoituksessani johonkin suureen juttuun. Kyseessä oli kesätyöhaastattelu lafkaan, jonka palveluksessa työskentelemisestä olen haaveillut vuosikymmenen ajan. Tärppäsi.

Iltavuoron jälkeen, jo lauantain puolella, joimme isän kanssa skumppaa ja söimme brie-juustoa (jääkaapista ei löytynyt muutakaan syötävää). Olin jo saanut ruusujakin.

En olisi uskonut yltäväni tähän. Suupielet mutkuavat väkisinkin ylöspäin.

Kun soitin Jussille huoltoaseman parkkipaikalta, taisin huutaa luuriin vähän turhan kovaäänisesti. Voi miesparka.

Toivottavasti en enää koskaan joudu menemään yksin nukkumaan niin usein kuin viime kesänä.

Laitoin työkoneen toisen näytön taustakuvaksi kuvan juhannukselta.
Ensi kesänä vietän aikaa paljon enemmän näiden kahden kanssa.
Tosin savolaisen peltomaiseman sijaan Lotta riekkuu merellisemmässä maastossa.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Pala Montrealista


Päivän paras uutinen: Of Montreal tulee Tavastialle 16. huhtikuuta. Ensimmäisenä tiedon huomasin Nuorgamin Facebook-sivuilta.

Yhtye lukeutuu viiden kärkeen "nämä täytyy nähdä" -listassani, ja aiemmat missatut keikat ovat ärsyttäneet paljon.
"An Of Montreal concert is the closest thing indie rock has to a Cirque du Soleil performance", kuvailee Daniel Kreps Spin.comissa.
En ihan välttämättä välittäisi nähdä Kevin Barnesia täysin nakuna, muuten minulle käy kaikki.

Wintered Debts by of Montreal


Tavastian-keikka aloittaa yhtyeen Euroopan-rundin. Atlantin toisella puolen bändillä on jo kova kiire, aikataulutus näyttää hengästyttävältä. Yhdysvalloissa kakkosakteina pasteeraavat Cults, Deerhoof, Lonely Dear, Computer Kids, Hard Nips tai Kishi Bashi.

Uusi albumi, Paralytic Stalks, julkaistaan 7. helmikuuta. Polyvinyl Records vihjaa Barnesin sanoitusten flirttailevan Hissing Fauna, Are You the Destroyer? -levyn kanssa. Mikäs sen parempaa, kyseessä kun on yhtyeen paras albumi kaikista tähänastisista julkaisuista. Melkein 12-minuuttinen The Past Is a Grotesque Animal on lempikappaleeni. Kaikesta. Ikinä.


Päivän paras puhelu meni näin:
minä: "Salminen"
vieras numero: "Päivää... Tulikohan tässä oikea numero? Lotan äitiä tavoittelen?"
minä: "Ööööö... No jooo?"
(Eläinlääkärit viittaavat usein lemmikkien omistajiin heidän "äiteinään" ja "iseinään". Automaattisesti ajattelin, että tämä liittyy jotenkin Lotan rokotusaikoihin.)
vieras numero: "Bla bla päiväkoti Lotta päiväkoti bla bla"

minä: "Niin siis, meillä on Lotta-niminen koira, ei Lotta-nimistä lasta!"
Kylläpä nauratti, sekä minua että soittajaa. Teki mieli jäädä selittelemään, etten yleensä pidä itseäni koiran äitinä.

Lotta olisi kyllä saattanut saada slaagin, jos sen olisi vienyt päiväkotiin. Neiti ei ole kamalan innoissaan lapsukaisista, lapset kyllä tykkäävät siitä. 20 lasta vs. 1 terrieri = paha juttu.

ps. Aina välillä minulta kysellään vinkkejä kameranostoon. Taidanpa vastaisuudessa antaa vastaukseksi linkin The Vergen kameranosto-oppaaseen, johon minut vinkkasi NYT-liite (ja Jussi).

maanantai 9. tammikuuta 2012

Haaste perhoselta

Jyväskylä ei ole lempikaupunkini, mutta siellä vietetty aika on useimmiten hyvin laadukasta. Kolme yötä naapurikaupungissa olivat tällä kertaa naurua, jännitystä ja hyvää ruokaa. Ihmisiä, joita on ollut kova ikävä.

Perjantaina ylitin itseni ja tein omassa mittakaavassani erittäin suuren asian. Jos se onnistuu, vaikutus tulevaisuuteen on valtaisa. Jos se ei onnistu - no, ainakin olen yrittänyt! Vielä vuosi, pari sitten olisin pitänyt mitä vaan epäonnistumista epäonnistumisena. Nyt se tarkoittaa vain toisenlaista mutkaa. Ehkä tämä tarkoittaa aikuistumista: päämäärä ei tunnu lainkaan niin tärkeältä kuin matka. Päämääriä tulee lisää.

Ennen lähtöäni Jyväskylään Perhonen lensi -blogi kyseli lempijuttujani. Rakastan haasteita, listoja ja täytettäviä asioita, siispä kiitos!

1. Lempiruoka

Juuri nyt tekee mieli sanoa sushi, sillä viikonloppuna rullailimme makeja ensimmäistä kertaa. Lauantain iltapala on esillä ylläolevassa kuvassa, kateellinen voi olla! Jos rullan sisällä on avokadoa tai tuorejuustoa, muut ainekset voivat olla mitä vaan. Kurkku, pippurimakrilli ja porkkana olivat erinomaisia valintoja.

Mieleen tulee myös erilaisia sienistä valmistettuja ruokia, kuten vaikka sopivalla pieteetillä tehty sienirisotto tai -lasagne. Perunamuusi on ihanaa. Ja entäs erilaiset keitot, vaikkapa isän lohisoppa ja äidin borsch-keitto!

Helpointa olisi ehkä luetella lempiaineksiani: munakoiso, fenkoli, buffalomozzarella, chili, tomaatti, sitruuna, savujuusto, suppilovahverot, kesäkurpitsa, turkkilainen jogurtti, kookosmaito... Lihasta olen opetellut pitämään ja rasvaiset kalat ovat hyviä, mutta niitä en vieläkään osaa ajatella lempiruokinani.

2. Lempimakeinen

Karkkilakossa tätä on hölmöä ajatella! Suklaa melkein kaikissa muodoissaan. Pätkikset ja Da Capot (nimenomaan ne patukat, eivät laatikoissa). Irttarihyllyssä esim. hedelmä-salmiakkimustekalat, ässämixit ja appelsiinitryffelit. Tuoreet Pandan minttu- ja Deli-lakut. Kaikki, missä on samanaikaisesti (pehmeää) pähkinävoita ja suklaata. Kaikki, missä on sokeria, rasvaa ja vehnäjauhoja. Mmmmm...

3. Lempiluettava

Kirja on onnistunut, jos se imee sisäänsä. Tapoja on monia: minut on ihastuttanut niin tyyli, juoni, aihe kuin päähenkilötkin. Pidän paljon Sirpa Kähkösen kirjoista, ja hänen rinnallaan täytyy mainita Kurt Vonnegut, jota ehkä pidän lempikirjailijanani. John Irving ei välttämättä lukeudu aivan lemppareihini, mutta arvostan hänen tapaansa kirjoittaa maailmoja, joista lukija ei pääse irti.

On ihanaa löytää kirjoja, joiden jokaisesta sanasta nauttii: esimerkiksi Murakamin teokset ovat tällaisia. Toisaalta pidän kirjoista, jotka ovat keveitä, helppoja ja mielenkiintoisia, kuten vaikka Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen tai Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo. Jollain tapaa Sujata Masseyn Rei Shimura -sarja on hieman guilty pleasure, Rei on ihku. Höh, emmä tiiä, luen aika paljon.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä

En mää vaan ossaa, en uskalla edes yrittää. Sukuni on täynnä käsityöihmisiä, mutta oma kässännumeroni pudotti keskiarvoa läpi peruskoulun. Ompelukoneeseen en uskaltaisi koskea, vaikka maksettaisiin. Tänä jouluna useissa blogeissa on tehty ihastuttavia neulottuja joulupalloja. Voi, kun minäkin osaisin.

5. Lempielokuva

Melancholia. No joo. Kerron vaikka muutamalla genrellä. Animaatiot: Up, Bolt, Toy Storyt. Toimintakomediat: Good Cop Bad Cop, Shoot 'Em Up, Hot Fuzz. Väkivaltaisemmat: Irréversible, Naboer. No nyt en enää jaksa keksiä genrejä: The Book of Revelation, The Hours, The Prestige, Äideistä parhain, Du Levande, C.R.A.Z.Y., Science of Sleep, Inland Empire.

torstai 5. tammikuuta 2012

Ihan oma hirviö

Kaipaako joku jotain? Jollakulla jotain hukassa? Kenelle voisin laittaa tämän hyvän mielen eteenpäin? Näin kyseli Issues-blogin Inke joulukuussa, kun joku oli vinkannut hänelle hienoista kengistä ilman omistajaa.

Ensin meinasin vastata surkuhuudolla: löytäkää minulle Tuomo Ahon suomentama Thomas Hobbesin Leviathan! Olen halunnut loppuunmyydyn kirjan itselleni jo vuosikaudet. No, huutelusta puheenollen, Huuto.netissähän minun Leviathanini oli.

Olen lukenut kirjan alkuperäisenä, englanninkielisenä versiona verkosta ammoisia sosiaali- ja kulttuuriantropologian opintojani varten. Siksi pakkomielteeni onkin ollut vähän naurettava, barokkienglannin kääntämisen mielekkyyttä on vuosikymmen sitten miettinyt Kustaa Multamäki.
Lukemani pätkät käännetystä versiosta ovat kuitenkin olleet jollain tapaa erityisen viehättäviä. Vaikka opintoni keskeytyivät, ei tieteenala ole koskaan lakannut kiinnostamasta minua. Ei ainakaan siihen liittyvä kirjallisuus.

Kirja maksoi muutaman kympin normaalia divarihintaa vähemmän, mutten ole koskaan maksanut käytetystä kirjasta näin paljoa. En ole myöskään koskaan silitellyt (sic.) minkään kirjan kansia tällä tavalla. Olen vain hirvittävän tyytyväinen, että minulla on melkein 600 sivua Leviathania.

Teemabiisiksi sopii tietenkin vain Midlaken Head Home. Halutessaan voi toki kuunnella Mastodonia, mutta ikävään Midlake on osuvampi vaihtoehto. Vielä kaksi yötä, ja surkubiiseily on ohi pariksi päiväksi!

maanantai 2. tammikuuta 2012

Koti terroristeille

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Photobucket

Pöllöjen lisäksi meille on alimmaisen kuvan syystä tupsahdellut myös terrierikamaa. Kuvat on otettu ennen joulua: se selittänee osan rekvisiitasta.

Tuoreimmasta päästä on Aarikan ihana heijastin. Kun lähdin Savoon, heijastin jäi rannikolle ja varmasti hyvin valaisee tuossa Paapii-blogin facebook-sivuilta voittamani avaimenperän vieressä. Myös Kanelikauppa-joulukortit ovat voitto, blogiarvonnasta.

Minulla on kamala ikävä Vaasaan. Siellä on Jussi ja tonnikalan perään itkevä pikkuterroristi, joka arvatenkin näyttää tuiskun jälkeen taas tältä:

Photobucket

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuosi elokuvissa

Katsoin vuonna 2011 säälittävän vähän elokuvia. Osasyy siihen on se, että katsoin sarjoja ja luin enemmän kuin ikinä. Silti 81 elokuvaa on anteeksiantamattoman vähän, ja tänä vuonna lupaan tsempata.

Uutuusleffoja näkemistäni oli kuitenkin peräti yhdeksän. Movie Monday kysyy niiden järjestystä.

TOP-5-LEFFAT 2011:




5. Black Swan
Suomessa Black Swanin ensi-ilta tuli aivan törkeästi muuta maailmaa jäljessä, ja niinpä tämä onkin oikeastaan vuodelta 2010. Visuaalisuus ja tunnelmat olivat aivan omaa luokkaansa. Jos olisin nähnyt tämän pienempänä tyttönä, olisin varmaankin ruvennut tanssimaan balettia. Nyt se jää haaveeksi.



4. Drive
Drive ansaitsisi paikan paljon korkeammalla, sillä nappiin osui kaikki. Erityisesti pidin valojen käytöstä ja musiikista. Komeinta elokuvassa oli silloin, kun oli pimeää. Katuvalojen loiste, oijoi.




3. Crazy. Stupid. Love.
Vuoden yllättäjä: romanttinen komedia, jonka jokaisesta sekunnista nautin. Hauska ja viihdyttävä, muttei missään vaiheessa tylsä. Olen vieläkin niin häkeltynyt tämän arvosta romcomina, että pisteet nousevat kenties suhteettoman paljon. No, Gosling mikä Gosling.




2. The Adventures of Tintin
Vuoden ehdottomasti odotetuin elokuva ei pettänyt. Tykkäsin kaikesta, ja odotan innolla jatko-osaa. Milou on lemppari-lemppari-lemppari! Ikinä!




1. Melancholia
Kysyttäessä mainitsen tämän lempielokuvanani. Loistavat näyttelijät, hyvin visuaalinen, hienot äänet, kauniit värit. Elokuvan sanoma kosketti minua silti eniten, se oli suorastaan pakahduttava. Melancholia ymmärsi jotain ihmisyydestä. Se ymmärsi ja laittoi minut ymmärtämään jotain itsestäni - mikä on paljon enemmän, kun hyvältä elokuvalta voi vaatia.

xxx

Kuudetta sijaa pitävät True Grit, Paul, Rango ja Rio, jotka kaikki ovat omalla tavallaan erinomaisia elokuvia. Pitäisin mennyttä vuotta kerrassaan erinomaisena leffavuotena - ja monta hyvää jo ilmestynyttä on vielä näkemättä!

Huolet taivaalle


Naapureiden raketit näkyivät myös toimiston ikkunasta, vaikka lähin ammuntapiste on satojen metrien päässä. Toivottavasti otan ensi vuoden raketeista kuvia 300-millisen putken kanssa.

Juhlimme parisuhteemme toista vuosipäivää puhelimessa, välissä oli 400 km. Viime uutenavuonna join skumppaa, itkin ja katsoin Red Dead Redemptionin pelaamista. Sitä edellinen vuodenvaihde oli täynnä toteutuneita unelmia, täydellisemmäksi ei voi mennä.

Kotona, siellä 400 kilometrin päässä, odottaa syntymäpäivälahja. Kuulemma jotain, jota voi käyttää vain sängyssä ja joka on kooltaan epäkäytännöllinen. Häh?

Lotta-koiraa raketit eivät pelota rannikolla, mutta kissat juoksevat ympäri isän taloa. Murina pomppii askelten tahdissa.

Yksi ensimmäisistä facebook-seinälleni kirjoitetuista sanoista oli "pippelimyrkytys". Toivottavasti tämä vuosi on paljon, paljon, paljon parempi kuin edellinen. Kevyempi kaikin tavoin, ilman raskaita ajatuksia.

Parempaa vuotta myös Teille.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...